Joops!
Eli aloitin tänään lukemaan Tapani Baggen kirjoittamaa Tuhlaajafaija kirjaa.''Eletään 1970-luvun loppua Keravalla. Rikkailla on väritelkkarit ja sähkösaunat, köyhillä keittokomerot ja ulkohuussit. Rockabilly rules ja punkkarit ja hämyt saavat kierrellä aivukatuja, ettei tule turpiin'' Näin lukee kirjan takakannessa.
Luvussa yksi tapahtui mm.
Kirja kertoo pojasta nimeltä Jone ja hänen perheestään. Jone ja hänen veljensä Jere menevät heidän isäänsä (Tuhlaajafaijaa eli Jormaa) vastaan juna-asemalle. Isä on ollut kolme vuotta poissa kuvioista, hän palaa vankilasta. Jone ja Jere odottavat kauan juna-asemalla ennekuin faija saapuu paikalle. He meinavat jo menettää hermonsa, kunnes faija saapuu.
Tuhlaajafaija on taas kännissä, kuten aina. Hän on kovasanainen, ankara kuten myös väkivaltainen. Faija oli tuonut pojille tuliaisia, hiekkaleluja. Vaikka pojat ovat jo 16- ja 10-vuotiaita.
Jorma alkaa heti soittamaan suutansa Jonelle ja alkaa väkivaltaiseksi. Mielessään Jone miettii ei ihme, että ihmiset kutsuvat hänen isäänsä ''Psyko-kuittilaksi'' Faija,Jone ja Jere jatkavat matkaa kotiin. Pihalla faija ilmoittaa, että pojat saavat olla ulkona koska ''Hän ei ole nähnyt muijaansa kolmeen vuoteen''.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti